Kiskonjoen-Perniönjoen vesistö

 

Vesistön merkitys ja suojelu

Kiskonjoen-Perniönjoen vesistö sijaitsee Varsinais-Suomen ja Uudenmaan maakunnissa ja se on Varsinais-Suomen toiseksi suurin vesistö.  Vesistöalue muodostuu kahdesta jokiverkostosta, Kiskonjoesta ja Perniönjoesta. Vesistön valuma-alueen pinta-ala on 1047 km2, josta Perniönjoen osavaluma-alue on 417 km2 ja Kiskonjoen 630 km2. Perniönjoki laskee Kiskonjokeen noin 6,5 kilometriä merestä yläjuoksulle päin meriveden korkeusvaihteluiden vaikutusalueella. Kiskonjoen keskivirtaama (vuodet 1980-2016) on 5,9 m3/s. Kiskonjoki laskee Laukanlahteen  Särkisalon kohdalla. Vesistöalue kuuluu lähes kokonaan Salon kaupunkiin.

Vesistöalueen järvien runsaus on poikkeuksellinen. Järvisyysprosentti (5,7 %) on suurin koko Lounais-Suomen alueella – yli hehtaarin kokoisia järviä ja lampia löytyy kaikkiaan 191 kpl. Keskeisimmät järvet ovat Kirkkojärvi ja siihen luoteesta laskeva Hirsijärvi, idästä laskeva Iso-Kisko sekä pohjoisesta laskeva Enäjärvi. Perniönjoen valuma-alueella on sen sijaan vähän järviä.

Kiskonjoen-Perniönjoen vesistön erityinen arvo tunnistettiin jo 30 vuotta sitten nimeämällä se vuonna 1992 Suomen erityissuojeluvesistöksi. Erityissuojelun tavoitteena on säilyttää vesistö mahdollisimman luonnontilaisena luonnon ja maisemakuvan ylläpitämiseksi ja eri käyttömuotojen turvaamiseksi. Veden laatu tulee säilyttää hyvänä ja poistaa nousuesteet, jotta vaelluskalat pääsevät lisääntymisalueilleen.

Vesistö on edelleen monin paikoin säilynyt suhteellisen luonnontilaisena ja se on eteläisen Suomen arvokkaimpia jokivesistöjä.

Vesistössä on maamme uhanalaisimpia luontotyyppejä, kuten savikkoalueiden virtavesiä ja luontaisesti runsasravinteisia järviä, joita ihmisen toiminta on muuttanut pisimpään. Vesistössä on myös erittäin runsaasti arvokkaita uhanalaisia pienvesiä (lammet, purot, norot. lähteet). Kiskon Kirkkojärven alapuolinen Kiskonjoki (ml. Saarenjärvi ja Vähäjärvi) kuuluu Natura-verkostoon, samoin hienot vesistön lintujärvet Aneriojärvi ja Omenajärvi.

kartta1

Kiskonjoki on ikivanha vaelluskalajoki, josta tiedetään pyydetyn lohta jo 1500-luvulla.  Vesistö suojattiin koskiensuojelulailla vuona 1987 uusien vesivoimalaitosten rakentamiselta ja vuodesta  2012 lähtien Kiskonjoki on kuulunut kansallisen kalatiestrategian (2012) kärkikohteisiin. Kiskonjoen alaosassa  kutee edelleen useita uhanalaisia vaelluskalalajeja (lohi, meritaimen vaellusssiika) ja vesistön latvoilla, Kiskon Kirkkojärven yläpuolella, elää puolestaan luonnonvaraisia paikallisia taimenkantoja. Vesistön uhanalaisen meritaimenkannan elvyttämiseksi maa- ja metsätalousministeriössä laadittiin vuonna 2019 suunnitelma. Vaelluskalakantoja on elvytetty kunnostamalla niiden kutu- ja poikastuotantoalueita  sekä rakentamalla Kiskonjokeen vuonna 2021 kaksi kalatietä. Työ kantojen elvyttämiseksi jatkuu.

Kalojen kulkuesteet ja taimenen nykyinen esiintyminen (vihr.) Kiskonjoen-Perniönjoen vesistössä (Valonia 2017). Kalatiet Kiskonjokeen valmistuivat vuoden 2021 lopussa.

Vesistön ekologinen tila

Kiskonjoen vesistö on Paimionjoen ohella Varsinais-Suomen ja Satakunnan merkittävimmin säännöstelty vesistö, jossa säännöstelyn vaikutukset näkyvät mm. virtaaman ja vedenkorkeuden vaihteluina. Kiskonjoki, Saarenjärvi, Hirsijärvi, Kiskon Kirkkojärvi ja järven yläjuoksu Aneriojärveen asti ovat säännösteltyjä. Hirsijärven ja Saarenjärven säännöstelyiden tarkoitus on hallita järvien vedenkorkeuksia. Iso-Kiskon säännöstelystä on luovuttu ja vanha säännöstelypato muutetaan lähiaikoina pohjapadoksi.

kirkkojärvi

Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöön joutuu vuosittain huomattavia määriä vesistöä rehevöittäviä ravinteita. Vuosina 20212-2020  vesistöön valui vuosittain keskimäärin 35 tonnia fosforia ja 542 tonnia typpeä. Varsinkin fosforikuormitus on vesistössä kasvanut viime vuosina.

Vesistöjen tilaa arvioidaan Suomessa EU:n vesipuitedirektiivin pohjalta. Arvioinnissa keskitytään vesistöjen biologiaan ja lähtökohtana on vesistön luonnontila. Tavoitteena on saada joet, järvet, rannikkovedet ja pohjavedet hyvään ekologiseen tilaan ja estää vesien tilan heikkeneminen. Tavoite asetettiin vuoteen 2015, mutta sille on annettu aikataulupoikkeuksia, joista viimeisin on vuosi 2027.

Pintavesien ekologinen tila (vuosi 2019) on Kiskonjoen-Perniönjoen vesistön virtavesissä (joet, purot) pääosin vain tyydyttävä. Monet alueen järvet ovat välttävässä tilassa, latvoilla on joitakin hyvälaatuisia puroja ja järviä. Alueella on myös mutama erinomaisessa tilassa oleva järvi, joista merkittävin on Iso-Kisko.  Vesistön ekologisessa tilassa ei ole tapahtunut kohenemista, vaan päinvastoin Kurkelanjärven ja Varesjärven luokitus on pudonnut vuoden 2016 luokitukseen verrattuna. Iso-Kiskonkin tilassa on tapahtunut huolestuttavaa kehitystä Liipolanlahden osalta.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen mukaan vesistön järvien ekologista tilaa heikentää eniten maa- ja metsätalouden fosfori- ja typpikuormitus. Myös haja-asutusalueilta valuu edelleen monin paikoin ravinteita.  Vesistön jokien ja purojen tilaa heikentävät liiallisesta ravinnekuormituksesta johtuva rehevöityminen, lukuisat padot, perkaukset ja ojitukset sekä säännöstely.

Kiskon Kirkkojärvi

Kiskon Kirkkojärvi on Varsinais-Suomen kolmanneksi suurin järvi ja Kiskonjoen-Perniönjoen vesistön keskusjärvi. Järveen laskee neljä pääuomaa; Uitmuksenjoki/Kurkelanjoki, Mommolanjoki eli Toijanjoki, Metolanjoki ja Myllyoja.  Uitmuksenjoen/Kurkelanjoen osuus Kirkkojärveen tulevasta kokonaisvirtaamasta on 71 % ja muiden pääuomien osuus 22 %.

Kiskon Kirkkojärvi

Kartta: Maanmittauslaitoksen karttapaikkapalvelu

Kirkkojärven tunnuslukuja

Pinta-ala 7,2 km2
Pituus 8,5 km
Tilavuus 15,8 milj.m3
Teoreettinen viipymä 32 vrk
Keskisyvyys 2,2 m
Suurin syvyys 9,9 m
Valuma-alue 545 km2
Keskivirtaama 5,9 m3/s
Rantaviivaa 32,9 km
Veden korkeustaso N60 26,5 m

Yli kahdeksan kilometriä pitkässä järvessä on kahdeksan saarta ja 33 kilometriä rantaviivaa. Kirkkojärvellä on laaja valuma-alue (pinta-ala 545 km2), josta metsäalueita on 65 %, peltoa 15 % ja vesistöjä 13 %. Järvi on matala sen keskisyvyyden ollessa vain vähän yli 2 metriä. Suurin syvänne (10 metriä) sijaitsee järven keskiosassa.

Pitkulaisen ja jokimaisen Kirkkojärven veden vaihtuminen (teoreettinen viipymä) on vain kuukausi, mutta vaihtelu on vuoden aikana hyvin suurta: 24 -101 vuorokautta. Ilmastonmuutos äärevöittää sadantaa, virtaamia  ja veden korkeusvaihteluita entisestään. Kirkkojärveä säännöstellään voimatalouden tarpeisiin Kiskonjoen Hålldamin säännöstelypadolla. Säännöstely vaikuttaa Kirkkojärven virtaamiin ja vedenkorkeuksiin. Kun sähköä tarvitaan runsaasti, turbiinien ohi lasketaan enemmän vettä ja virtaamat kasvavat Kiskonjoen alajuoksulla.

Kirkkojärven merkitys ihmisille ja luonnolle

Kiskon Kirkkojärven rannoilla on runsaasti loma-asutusta ja sen sijainti lähellä monia kaupunkeja tekee siitä erityisen arvokkaan virkistyskäytölle. Suosituimpia ovat uinti, veneily, kalastus ja luonnon tarkkailu. Järven läpi kulkee melontareitti. Kauniit ja hyvin vaihtelevat maisemat ovat suuressa arvossa ranta-asukkaiden ja vierailijoiden keskuudessa.

Kirkkojärvessä esiintyy ainakin 14 eri kalalajia. Kiskonjokeen vuonna 2021 tehtyjen kalateiden kautta vaelluskaloilla on nousuyhteys merestä Kirkkojärveen ja eräisiin järveen laskeviin vesistöihin. Järven luontaiset vahvat petokalakannat ovat hyvin arvokkaita paitsi kalastajille myös tasapainoisen kalastorakenteen säilyttämiseksi järvessä.

Kirkkojärven Pappilanniemen eteläosa ja Aikolanlahden pohjukka ovat luonnonsuojelualueita. Kirkkojärvessä on runsas vesilintulajisto, joka vielä täydentyy muuttoaikoina huomattavasti suurilla parvilla. Merikotka on ryhtynyt pesimään Kirkkojärvellä. Järven laajoissa rantakasvustoissa esiintyy useita lintudirektiivin lajeja sekä uhanalaisia lintulajeja.  Lintudirektiivin mukaisia erityistä suojelua edellyttäviä lintulajeja ovat järvellä kaulushaikara, ruskosuohaukka ja luhtahuitti. Uhanalaisista lajeista Kirkkojärveltä on havaintoja vaarantuneesta rastaskerttusesta ja silmälläpidettävästä luhtahuitista. Muita Kirkkojärvellä havaittuja vaateliaampia lintuvesilajeja ovat härkälintu, lapasorsa, luhtakana ja rytikerttunen.

Saukko on selvästi runsastunut Kirkkojärvessä ja saukkohavaintoja tehdään nykyään vuosittain runsaasti eri puolilla järveä. Saukko on luontodirektiivin laji, jonka suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita.

Kirkkojärven ekologinen tila

Kirkkojärven virkistyskäyttöä haittaavat leväkukinnat, veden sameus, massiiviset rantakasvustot ja särkikalamäärät sekä suuret vedenkorkeuden vaihtelut. Viime aikoina massiivisia leväkukintoja ei järvessä ole enää esiintynyt, vaan niiden esiintymisessä on huomattavia eroja eri puolilla järveä.

Rehevöityneen Kirkkojärven valuma-alue on laaja ja järveen tulee vesiä monista joista, jotka tuovat järveen suuria määriä ravinteita. Järveen  johdetaan edelleen myös Salon kaupungin Toijan jätedenpuhdistamon jätevedet. Järven eteläpäähän ja Kiskonjokeen valuu edelleen Aijalan hylätyn kaivoksen myrkyllisiä vesiä.

Kirkkojärven typpi- ja etenkin fosforipitoisuus sekä sameus ovat nouseeet huomattavasti pitkällä aikavälillä. Vastaavasti näkösyvyys on pienentynyt. Kasviplanktonin ja pohjaeläinten määrä on hyvin suuri ja ilmentää voimakasta rehevöitymistä. Hapenpuutetta esiintyy ajoittain pohjanläheisessä vedessä.

Kirkkojärven ekologinen tila on pysynyt välttävänä vuodesta 2016 lähtien. Järvi on Kiskonjoen-Perniönjoen ainoa vesialue, jossa hyvän ekologisen tilan saavuttaminen siirtyy vuoden 2027 jälkeen Varsinais-Suomen ELY-keskuksen laatiman vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan. Tämä johtuu ELY-keskuksen mukaan Kirkkojärven valuma-alueen runsaista kaltevista ja/tai ravinnerikkaista pelloista, joiden fosforitilan alenemisessa on useiden vuosien jopa vuosikymmenten viive.

Sanastoa

Valuma-alue on alue, josta vesistö, järvi tai joki  saa vetensä. Järvet ja joet ovat valuma-alueensa peilejä. Valuma-alueen maaperä ja maankäyttö vaikuttavat vesistön veden laatuun ja virtaamiin.

Vedenkorkeus esitetään metreinä merenpinnasta.

Virtaama, eli kuinka paljon joki- tai purouomassa kulkee vettä tietyssä ajassa.

Järvisyysprosentti kertoo kuinka paljon valuma-alueen pinta-alasta on järviä. Kun prosentti on suuri, järvet tasaavat virtaamavaihteluita. Kun prosentti on pieni, virtaamavaihtelut voivat olla suuria.

Teoreettinen viipymä on järven lähtövirtaaman ja tilavuuden suhde. Se kuvaa aikaa, joka kuluu järven koko vesimassan vaihtumiseen. Se voidaan laskea, kun tiedetään järveen tulevan ja siitä lähtevän, myös haihtuvan, veden määrä.